Kreatima vierailee: Apokalyps-näyttelyssä Göteborgin taidemuseossa

Tuomiopäivän, hävityksen ja sen jälkeisen elämän kuvaaminen on toistuva aihe sekä taiteen maailmassa että taidehistoriassa. Dramaattisuus kiehtoo ja hämmästyttää, ja sitä voidaan myös tulkita äärettömän monin tavoin. Joissakin töissä nähdään kirjaimellisia tapahtumia, kuten tulivuorenpurkauksia, sotaa ja tuskallisia äkkikuolemia. Osassa teoksia on hienovaraisempi viesti, ja kestää hetken ennen kuin katsoja ymmärtää seisovansa jyrkänteen reunalla.

Näyttely Apokalys. Från yttersta domen till klimathot osoittaa, että aihe on yhtä ajankohtainen nyt kuin aiemminkin. Suuressa lainakokoelmassa nähdään 500 vuotta katastrofitaidetta. Täällä on muun muassa raamatullisia tuomiopäivän ajatuksia ja romantiikan ajan väkivaltaisuuksia sekä tämän päivän huolia jäätiköiden sulamisesta ja tulevaisuuden uhkia, kuten uhka tekoälyn hallitsemasta maailmasta. Hävitys näyttää olleen ihmisten mielessä kautta aikojen – viimeisen tuomion kuvaaminen tuntuu (valitettavasti) olevan aina ajankohtaista.

Töiden joukossa on paljon eri tekniikoita ja tapoja: maalauksia, grafiikkaa, videoita ja äänitaidetta. Yhteistä kaikille töille on se, että ne kärjistävät ihmisten, meitä ympäröivän maailman ja tulevaisuuden suhdetta. Teosten ei kuitenkaan tarvitse aina olla synkkääkin synkempiä, sillä aihe on innoittanut taiteilijoita myös luovuuteen ja uusin ajattelutapoihin. Vaikka sana apokalyps (joka tarkoittaa oikeastaan ilmestystä) yhdistetään hävitykseen, esillä on myös tulkintoja, joissa kuvataan raunioista nousevaa maailmaa ja inhimillisyyttä ”puhtaalla” tavalla.

Yhdessä huoneessa keskustellaan jumalten rangaistuksesta ja tuomiopäivästä uskonnollisessa hengessä. Lähtökohtana on viimeinen tuomio eli jako taivaaseen ja helvettiin, minkä piti tapahtua Kristuksen maan päälle paluun jälkeen. Näemme upeita maalauksia, joissa kuvataan sekä hirviöitä että putoavia enkeleitä. Kristinusko näkyy selvästi aiheissa, jotka maallistuvat yhä enemmän ajan kuluessa vaihtoehtoisten ja hengellisten liikkeiden määrän kasvun myötä.

Tässä huoneessa näemme vanhoja graafisia arkkeja, jotka on ajoitettu vuosille 1400–1600. Katselemme niitä säveltäjä Anna von Hausswoldin mystistä tunnelmaa luovan Depths-valotyön siivittäminä. Teoksessa on käytetty tekniikoita, kuten puuleikkauksia, kuparikaiverrusta ja etsausta. Tuohon aikaan hävitys yhdistettiin Raamatun kertomuksiin, kreikkalaiseen mytologiaan ja memento mori tai vanitas-aiheisiin (kuolemaa kuvaaviin aiheisiin). Mustavalkoisilla arkeilla nähdään esimerkiksi kuolemantansseja paholaisen kanssa sekä tiimalaseja, latinankielisiä lauseita ja erilaisia helvettiä kuvaavia tulkintoja.

Entä todelliset katastrofit? 1700-luvulla löydettiin vuonna 79 e.Kr tulivuorenpurkauksen alle hautautuneen Pompejin kaupungin rauniot. Viimeisessä huoneessa näemme muun muassa romantiikan ajan (1800-luvun) maalauksia todellisista katastrofeista, kuten muun muassa Pompejia ja Herculaneumia kuvaavia teoksia.

Vihoviimeisessä huoneessa näemme nykyaikaisemman tavan kuvata katastrofeja ja apokalypsiä. Maalausten lisäksi näemme nyt selvästi myös sen, että romantiikan ajan dramaattinen kuvakieli on vaikuttanut elokuviin, TV-sarjoihin ja tietokonepeleihin. Raunioita, tuomiopäivän voimia ja yhteiskunnan muutoksia, missä meidän tulee palata takaisin alkuun. Romantiikan aikaan ihmistä kuvattiin etupäässä luonnonvoimien armoilla. Nykyään jotkut modernit työt kertovat, että me näemme asian täysin päinvastoin – ihminen on uhka luonnolle.

Näyttely Apokalyps. Från yttersta domen till klimathot on esillä Göteborgin taidemuseossa 22.2.2025 – 18.1.2026.

Haluatko käydä Göteborgin taidemuseossa tai lukea lisää näyttelyistä?
Lue lisää täältä: https://goteborgskonstmuseum.se/