Fokuksessa taiteilija: Emma Moring

Millimetrin ohuita viivoja tusseilla, jotka eivät anna virheitä anteeksi. Emma Moringin yksityiskohtaiset kuvitukset on luotu niin tarkasti, että katsoja haluaa mielellään katsoa lähempää ymmärtääkseen, miten ne ovat syntyneet. Keväällä 2025 hänelle myönnettiin yksi Kreatiman stipendeistä, ja hän itse tiivistää taiteellisen tyylinsä yksinkertaisesti sanoilla viivoja, muotoja ja valoa.

Emma työskentelee etupäässä fineliner-kynillä, mieluiten Sakura Pigma Micronin kynillä, ja suosii Hahnemühle Bristolin papereita. Hän käyttää tekniikoita, kuten viivoitusta, johon hän yhdistää silloin tällöin ristiin viivoitusta. Yleensä hän on varovainen siinä, mihin suuntiin hän vetää viivoja. Hän pysyttelee useimmiten neljässä suunnassa: pystysuorissa ja vaakasuorissa viivoissa sekä 45 asteen viivoissa kumpaankin suuntaan.

Emma on aina piirtänyt, mutta se, että Emma piirtäisi ammattimaisesti, ei ole todellakaan ollut aina itsestään selvää. Lapsuuden monista piirustushetkistä huolimatta piirtäminen jäi vähitellen, sillä Emma oli sitä mieltä, ”että muut ovat parempia (kuin hän)”. Hänen kiinnostuksensa kohdistui piirtämisen sijaan valo- ja videokuvaukseen. Teini-ikäisenä hän löysi kuitenkin tiensä takaisin piirtämisen ja etenkin nykyaikaisten digitaalisten kuvitusten pariin. Hän opetteli kuvituksen perusteet, mitä hän pitää erittäin hyödyllisenä sekä digitaalisessa että perinteisessä, paperille piirrettävässä kuvituksessa.

Muutamaa vuotta myöhemmin hän osti sattumalta pakkauksen ohuita fineliner-kynä tehdäkseen ”nopeita luonnoksia kesämökkilomalla”. Silloin hän ei vielä tiennyt, että tämä olisi hänen henkilökohtaisen ja luovan taiteellisen tyylinsä alku. Ajan myötä hän on kehittänyt sekä tekniikkaa että yksityiskohtia. Hän oli yksinkertaisesti pudonnut niin kutsuttuun ”pen and ink*" -kuoppaan – missä hän on (onnellisesti) vielä tänäänkin.

”Veden ympäröimä kaunis kaupunki, missä on sekä vanhaa että uutta. Onko mitään parempaa?" – sanoo Emma suosikkiaiheestaan: Tukholmasta.

Kuvitus näkee päivänvalon

Emman kuvituksista voi erottaa todenmukaisia siluetteja ja miljöitä hänen kotikaupungistaan Tukholmasta. Valokuvaus on hänen suuri kiinnostuksen kohteensa ja harrastuksensa, ja juuri omat valokuvat tarjoavat usein perustan hänen piirustuksilleen. Valokuvauksesta hän on löytänyt myös rakkautensa mustavalkoiseen – jos onnistut pitämään työn pelkistettynä, se on usein myös erittäin vaikuttava.

Lähtökohtana on usein yksi uusi tai vanha, mieluiten itse otettu valokuva. Kuvassa tulee olla jännittäviä muotoja, varjoja ja kontrasteja. Seuraavaksi hän jakaa valokuvan eri vyöhykkeisiin (4–5) "yksinkertaistaakseen" työstämäänsä näkymää. On tärkeää aina muistaa, että mitä useampi viivoitettu kerros, sitä tummempi lopputulos.

Emmalla on tapana luonnostella aiheet paperille lyijykynällä. Luonnoksesta tulee hyvä perusta, joka muuttuu työn myötä yhä yksityiskohtaisemmaksi. Seuraavaksi hän ottaa esiin fineliner-kynät ja aloittaa tarkan työn linjojen täyttämiseksi. Hänen ohjeensa on aloittaa etualalta ja edetä siitä yhtä syvemmälle kuvaan, mutta lisää, ettei hän "aina noudata omia neuvojaan".

Hän kertoo pitävänsä siitä palapelistä, joka syntyy mimeettisestä (jäljittelevästä) maalaamisesta. Hän kokeilee eri tapoja kuvata ja saada työhön eloa – vaikka onkin valinnut tekovälineen, jota hän kutsuu melko rajoittavaksi. Yhdeksi suurimmista inspiraation lähteistään hän mainitsee Franklin Boothin, ”saavuttamattoman mestarin", sekä sarjakuvataiteilijat, kuten Bernie Wrightson, ja Gustave Dorén tekemät etsaukset.

”Piirtäminen vie aikaa, ja piirustushetkien välillä voi olla viikkoja. Mutta ne valmistuvat aina lopulta" – Emman työprosessi alusta loppuun.

Jollain tapaa hän uskoo, että se, mitä hän tekee, on täysin vastakohtaista sille, mikä on suosittua. Nykyään tuntuu, että asioiden pitää tapahtua nopeasti, olla värikkäitä ja mielellään aavistuksen abstrakteja. Emma on kuitenkin tullut siihen tulokseen, että piirtäminen on jotakin, mitä hän tekee siksi että haluaa ja silloin kun hänellä on aikaa ja häntä huvittaa. Kaikki muu on vain ”hauskaa bonusta".

Samaan aikaan viivojen piirtämisen ohella Emma kouluttautuu kuvataiteen ja media-aineiden sekä englannin opettajaksi. Hän on poistunut myös hieman mukavuusalueensa ulkopuolelle ja kokeillut akryyliväreillä maalaamista. Hän kuvailee sitä ”kivaksi tauoksi" tavallisesta piirtämisestä, ja näin hän voi leikitellä vapaammin väreillä ja muodoilla.

Sen lisäksi, että hän uskaltautuu mukavuusalueensa ulkopuolelle tekovälineen suhteen, hän astuu myös tutun karttansa ulkopuolelle. Juuri nyt hän työstää nimittäin työtä, joka esittää Kööpenhaminassa sijaitsevaa tunnelmallista Nyhavnia. Hän sai idean valokuvausmatkalla vuonna 2023, ja nyt hän tuntee olevansa valmis todella haastamaan itsensä. Kuvan koko on A2, joten se on hänen tähän mennessä suurin työnsä.

"Kokeile ja leikittele!"
– Yksi Emman ohjeista kaikille, jotka haluavat aloittaa taiteen tekemisen.

Haluatko nähdä lisää Emman yksityiskohtaista taidetta? Käy hänen Instagram-tilillään (@e.moring_art) tai klikkaa tätä linkkiä.

* ”Pen and ink" on englanninkielinen yhteisnimitys taiteelle, joka on tehty ohuilla kynillä ja/tai musteella. Töille ovat ominaista vahvat ja mustavalkoiset kontrastit, sillä ne on maalattu etupäässä mustilla sävyillä valkoiselle paperille. Kontrastien avulla taiteilija voi luoda töihin syvyyttä, illuusioita ja varjoja. Tällä alalla on paljon eri tekniikoita, kuten viivoitus (ohuet viivat), ristiin viivoitus (ristikkäiset viivat), stippling (pisteet) ja yksittäiset/satunnaiset viivat.