Lisää toivelistaan »
20 elo 2026
Tags: Taiteilijat, Haastattelut
Rakkauskirje kissoille! Nämä suuren persoonallisuuden omaavat nelijalkaiset lemmikit ovat olleet inspiraation lähteenä lukemattomille taiteilijoille kautta aikojen. Osa taiteilijoista päätti maalata kissat sellaisina kuin ne ovat – mikäli ne suostuivat istumaan aloillaan – kun taas toisia kiehtoivat metaforat, joita tämä suloinen saalistaja heijasti. Tutustumme kissojen luovaan taidemaailmaan.
Taidetta, jossa on asennetta! Harvoilla lemmikeillä on niin omintakeista viehätysvoimaa kuin juuri kissalla. Siksi niitä onkin kautta aikojen maalattu kaikilla mahdollisilla tavoilla. Andy Warholin, Pablo Picasson ja Salvador Dalin kaltaiset taiteilijat ympäröivät itsensä mielellään kissoilla, niin suurilla kuin pienillä. Ne vaikuttivat syntyneisiin teoksiin ja olivat siten luonteva osa luovaa ympäristöä.
Ehkä juuri kissan arvaamattomuus teki aiheesta erityisen kiehtovan? Kissan saaminen poseeraamaan paikallaan useita tunteja ei varmaankaan ollut helppoa – paitsi tietenkin silloin, kun se nukkui. Maalaushetkien aikana taisi myös kaatua yksi jos toinenkin maalipurkki, mutta se oli varmasti sen arvoista, kun vieressä oli niin suloinen ystävä tuomassa iloa pörröisine turkkeineen.
Ateljeen toimintaan osallistumisen (tai sen haltuunottamisen!) lisäksi on kissoja, jotka ovat myös jättäneet tassunjälkensä itse teoksiin. Seuraavaksi esittelemme muutamia ihastuttavia kissoja, jotka on ikuistettu taiteen historiaan.
Brittiläinen taiteilija Louis Wain maalasi lähes yksinomaan kissoja monissa eri tyyleissä ja muodoissa. Hänen maalaamillaan kissoilla oli usein ihmismäisiä piirteitä, kuten kahdella jalalla käveleminen, jonkin urheilulajin harrastaminen tai soittimen soittaminen. Hänen "Catlandinsa" oli suora vastareaktio jäykälle viktoriaaniselle ajalle, jota sen sijaan kevensivät hänen unelmiensa satumaailman suloiset kissat.
Wainin oma elämä oli täynnä vastoinkäymisiä, ja häntä varjostivat niin jatkuvat rahahuolet kuin vaimon vakava sairastuminen. Hän kärsi elämänsä aikana myös mielenterveysongelmista – erityisesti skitsofreniasta – jonka kerrotaan vaikuttaneen hänen myöhempiin teoksiinsa. Näissä teoksissa oli sekavampi, psykedeelisempi tyyli, mutta ne kuvasivat silti sitä, mikä oli kaikkein lähimpänä hänen sydäntään – kissoja.
Hollantilainen Henriëtte Ronner-Knip puolestaan oli taiteilija, joka vaihtoi koira-aiheet kissoihin. Hän tuli taiteilijaperheestä ja oppi suoraan isältään. Isänsä tavoin hän maalasi aluksi maisemia ja lähiympäristössään näkemiään pieniä eläimiä, kuten kaneja ja kyyhkysiä. Aikuisiällä hän inspiroitui koirataiteilija Joseph Stevensistä, ja lahjakkuutensa ansiosta hän sai jopa kunnian ikuistaa Belgian kuningattaren koiran.
Hän tuli kuitenkin kuuluisaksi juuri kissamaalauksistaan. Vuonna 1870 Henriëtte alkoi maalata pitkäkarvaisia kissoja aivan ainutlaatuisella ja realistisella tavalla. Tuohon aikaan kissoista oli tulossa varakkaan seurapiirin lemmikkejä, mikä teki ilmiöstä entistäkin suositumman. Aina 90-vuotiaaksi asti Henriëtte istui puutarhassaan ja maalasi tuntikausia sekä omia että lainaksi saamiaan kissoja ja niiden pentuja.
Pablo Picasso on yksi taidehistorian suurimmista nimistä. Mutta tiesitkö, että kissat olivat aivan erityisen lähellä hänen sydäntään? Tämä kissateos on toteutettu etsaustekniikalla nimeltä akvatinta, jota kutsutaan myös akvatintalaveeraukseksi. Picasso kokeili ahkerasti grafiikan menetelmiä ja mullisti alaa muun muassa yhdistelemällä eri tekniikoita samaan teokseen sekä tekemällä monimutkaisia vedoksia niin, ettei hän aina pyyhkinyt painolaattaa samalla tavalla. Näin teoksista tuli dramaattisen erilaisia keskenään.
Toinen teos on ”Cat Catching a Bird”, jonka Picasso maalasi vuonna 1939. Tässä näemme kissan, joka on napannut suuhunsa saaliin – vastaan hangoittelevan linnun. Aihe voidaan tulkita normaalina osana luonnon kiertokulkua, mutta sillä on itse asiassa sitäkin syvempi merkitys. Vuotta 1939 varjostivat sekä toisen maailmansodan syttyminen että Picasson äidin kuolema. Picassoa ei sinänsä kiinnostanut sotakuvien maalaaminen, vaan pikemminkin vahvat metaforat, jotka kumpusivat hänen tunteistaan omaa aikakauttaan kohtaan. Todellisuudessa teoksen kauheus onkin luettavissa kissan katseesta, synkästä värimaailmasta, avoimesta haavasta sekä epätoivoisen linnun selviytymistaistelusta.
Hollantilainen Sal Meijer on eräänlainen hiomaton timantti, joka maalasi pääasiassa kahta asiaa: Amsterdamin kanavia ja kissoja. Ennen kuin hän kuitenkaan ehti tarttua siveltimeen, hänen uransa oli suuntautumassa suoraviivaisesti aivan muualle – nimittäin timanttien pariin. Meijer kasvoi perheessä, joka oli erikoistunut juuri timanttien jalostamiseen, ja jo 13-vuotiaana hän pääsi itse avustamaan hiontatöissä. Kimmeltävistä jalokivistä huolimatta ala oli taloudellisesti tiukka, ja Meijer tunsi yhä suurempaa vetoa maalaamisen pariin.
Muodollisen taidekoulutuksen puute ja yksinkertainen, melko realistinen tyyli eivät kuitenkaan tuoneet hänelle erityisen paljon meriittejä taiteellisen eliitin silmissä. Meijer suhtautui teoksiinsa ja lahjakkuuteensa vaatimattomasti ja nöyrästi, mikä todennäköisesti vaikutti siihen, että hänen löytämisessään kesti niin kauan. Hänen maalaamansa kissat kuvasivat arjen kissaseikkailuja, ja olivat juuri sellaisia, miltä kissat todellisuudessa näyttivät. Sitä pidettiin ehkä silloin hieman liian yksinkertaisena, mutta nykyään uskolliset kissanystävät arvostavat tuota totuudenmukaista ja melko rauhallista tyyliä.
Yksi ehdottomasti tunnetuimmista kissa-aiheisista teoksista on Le Chat Noir (= musta kissa). Julisteen varsinainen kokonainen nimi on ”La Tournée du Chat Noir de Rodolphe Salis”, ja sen tarkoituksena oli mainostaa Le Chat Noir -viihdepaikkaa Pariisin Montmartressa. Tätä boheemia viihdepalatsia johti itse Rodolphe Salis, ja sitä pidetään maailman ensimmäisenä modernina kabareena.
Vuonna 1896 taiteilija Théophile-Alexandre Steinlen palkattiin suunnittelemaan houkutteleva juliste, joka jättäisi lähtemättömän jäljen historiaan. Sveitsiläissyntyinen Steinlen asui tuolloin itsekin boheemissa Montmartressa ja loi mielellään taidetta sosialistisin vaikuttein – tavoitteenaan vahvistaa työväenluokan oikeuksia. Hän piirsi, maalasi ja veisti erittäin mielellään nimenomaan kissoja mitä erilaisimmissa muodoissa – ja kirjoitti itsensä historiaan terävänä Art Nouveau -taidesuuntauksen vaikuttajana. Lisäksi hän kierteli usein itse alueella ruokkimassa kodittomia kissoja.
Se, että musta kissa päätyi sekä nimeen että kuvaan, ei ollut sattumaa. Mustat kissat edustivat alueella liikkuvia kissoja, erityisesti yöaikaan. Näin Steinlen onnistui teoksellaan vangitsemaan sekä eleganssia ja mystiikkaa että samalla symboloimaan sitä, miten kiehtovan jännittävä Ranskan viihdemaailma oli 1800-luvun lopulla.
Haluatko nähdä vielä enemmän kissataidetta? Jos matkustat Amsterdamiin, kannattaa ehdottomasti vierailla Kattenkabinetissa – museossa, joka on omistettu kokonaan kissataiteelle. Museo on kissaharrastaja Bob Meijerin yksityinen taidekokoelma. Mielenkiintoinen historia kohtaa veistokset, mainoskyltit, öljymaalaukset ja paljon muuta – kaikki esittäen erilaisia tulkintoja juuri kissoista.
Lue lisää täältä: https://kattenkabinet.nl/
